Kuten viimeisessä kirjoituksessani viime lokakuussa kerroin, päädyin Whiskyn kohdalla siihen että tämä koira oppii kuitenkin parhaiten positiivisella ehdollistamisella.
Eräs nimeltämainitsematon "kouluttaja" opetti ja rohkaisi kolinapurkkikoulutukseen.
Näytti toimivalta, mutta ei se sujunut kuitenkaan yhtä hyvin meidän kesken.
Tuo yritys viime syksynä "kouluttaa" koiraani käskemällä kolinapurkilla jäi viimeiseksi.
Siis luopumaan ja murisemaan, äärimmäisen kehnolla tavalla.
En muista tarkkaan miten se meni silloin, mutta vasta nyt taannoin päädyin kokeilemaan koirani kohdalla sitä, että jos se kovin vahtii ja varjelee herkkuansa multa, menen sen luokse ja annan lisää samaa herkkua ja syön vieressä itse jotain sitä tosi paljon houkuttelevampaa namia.
Annoin nimittäin yhtenä päivänä sille monta jäniksenkorvaa, ajatuksella että se ei yhtä jäisi niin helposti (muka) vahtimaan ja murisemaan sen päälle.
Kuinkas kävikään, se söi 3 muuta jäniksenkorvaa mutta yhden se jätti vahdittavakseen.
Katselin päivän, pari sitä touhua ja lopulta päätin puuttua vahtimiseen ja murisemiseen.
Muistelin erästäkin vinkkiä että laittaa koiralle esim. ruokakuppiin lisää ruokaa ja täten mä vein sille muiden syötyjen korvien jämät nenän eteen. Samalla söin itse vieressä juustoa ja kalkkunaa.
Tai pidin eka kädessäni ja sitten aloin syödä niitä.
Mikä oli reaktio?
Yllättävä! Tää alkoikin yhtäkkiä mutustamaan niitä kaikkia korvia kauhealla tohinalla!
Ja se TODELLA himoitsi mun herkkujani.
Yhtäkkiä se olisikin mieluusti luopunut jäniksen korvista juustoa ja kalkkunaa vastaan.
Sain koskea jäniksen korviin, vastapalkkioksi taisin antaa juustoa ja kalkkunaa muutaman kerran.
Tänään kun jätin sille yhden jäniksen korvan, se tosiaan söi sitä mutta ei se enää ollutkaan mikään ihmeellinen aarre. :)
Eli EI tarvita pelottelua ja pakottamista, olen sen itse nähnyt ja kokenut pahaksi.
Yleensä tuloksena oli hampaanjäljet kädessä, jos oikein huono tuuri kävi.
Hävettää edes myöntää että käytin metodeja, jotka todella ovat huonoja neuvoja. :(
Whisky on kiltti koira, joka rupeaa sopivasta herkusta hyvinkin helposti yhteistyöhön.
Ja se on mieluista sille. Se on pehmeäluonteinen ja koulutettavissa aika helpostikin.
Tai no, liian pehmeäkään ei saisi olla, se vie koulutettavuuden tai tekee siitä haasteellisen ainakin.
Pitääkin ruveta taas etsimään lisää isännän ja koiran käytöskoulu -sarjan osia... :)
Koiramaisin terveisin Jossu, palataan!
Eräs nimeltämainitsematon "kouluttaja" opetti ja rohkaisi kolinapurkkikoulutukseen.
Näytti toimivalta, mutta ei se sujunut kuitenkaan yhtä hyvin meidän kesken.
Tuo yritys viime syksynä "kouluttaa" koiraani käskemällä kolinapurkilla jäi viimeiseksi.
Siis luopumaan ja murisemaan, äärimmäisen kehnolla tavalla.
En muista tarkkaan miten se meni silloin, mutta vasta nyt taannoin päädyin kokeilemaan koirani kohdalla sitä, että jos se kovin vahtii ja varjelee herkkuansa multa, menen sen luokse ja annan lisää samaa herkkua ja syön vieressä itse jotain sitä tosi paljon houkuttelevampaa namia.
Annoin nimittäin yhtenä päivänä sille monta jäniksenkorvaa, ajatuksella että se ei yhtä jäisi niin helposti (muka) vahtimaan ja murisemaan sen päälle.
Kuinkas kävikään, se söi 3 muuta jäniksenkorvaa mutta yhden se jätti vahdittavakseen.
Katselin päivän, pari sitä touhua ja lopulta päätin puuttua vahtimiseen ja murisemiseen.
Muistelin erästäkin vinkkiä että laittaa koiralle esim. ruokakuppiin lisää ruokaa ja täten mä vein sille muiden syötyjen korvien jämät nenän eteen. Samalla söin itse vieressä juustoa ja kalkkunaa.
Tai pidin eka kädessäni ja sitten aloin syödä niitä.
Mikä oli reaktio?
Yllättävä! Tää alkoikin yhtäkkiä mutustamaan niitä kaikkia korvia kauhealla tohinalla!
Ja se TODELLA himoitsi mun herkkujani.
Yhtäkkiä se olisikin mieluusti luopunut jäniksen korvista juustoa ja kalkkunaa vastaan.
Sain koskea jäniksen korviin, vastapalkkioksi taisin antaa juustoa ja kalkkunaa muutaman kerran.
Tänään kun jätin sille yhden jäniksen korvan, se tosiaan söi sitä mutta ei se enää ollutkaan mikään ihmeellinen aarre. :)
Eli EI tarvita pelottelua ja pakottamista, olen sen itse nähnyt ja kokenut pahaksi.
Yleensä tuloksena oli hampaanjäljet kädessä, jos oikein huono tuuri kävi.
Hävettää edes myöntää että käytin metodeja, jotka todella ovat huonoja neuvoja. :(
Whisky on kiltti koira, joka rupeaa sopivasta herkusta hyvinkin helposti yhteistyöhön.
Ja se on mieluista sille. Se on pehmeäluonteinen ja koulutettavissa aika helpostikin.
Tai no, liian pehmeäkään ei saisi olla, se vie koulutettavuuden tai tekee siitä haasteellisen ainakin.
Pitääkin ruveta taas etsimään lisää isännän ja koiran käytöskoulu -sarjan osia... :)
Koiramaisin terveisin Jossu, palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti